N.oral

ajattelin täällä tarvittavan hyvää ruokapaikkaa Pratikankujalle. Seuraavaksi toinkin mukanani kolme laatikkoa tomaatteja, kolme säkkiä sipuleita, joista yksi punasipulia ja vehnäjauhosäkin. Tulin Nurmijärvelle maahanmuuttajana, mutta tulin myös tekemään töitä.” Nezir Oralin käyntikortissa lukee hiukan humoristisesti nimen alla tittelinä: ”Yrittäjä, ei kun tekijä”. Töitä oli tultu tekemään, se oli vahva perusperiaate. Toinen tärkeä päämäärä oli oppia suomenkieli. Se onkin tarttunut niin hyvin, että kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu lukiessa ja erilaisen tiedon hankkimisessa. ”Olen aina ollut tiedonhaluinen, siihen on ollut suorastan himo. Olen myös aina halunnut erityisesti kuunnella vanhoja ihmisiä ja heidän tarinoitaan.” Tarinoiden ja kirjallisuuden kauttahan me peilaamme elämää ja omaa itseämme. Lukeminen oli siis kielen oppimisen myötä Nezirille luonnollinen tapa juurtua. ”Suomessa ensimmäisiä asiakirjahankintojani olikin kirjastokortti. Turkissahan ei samanlaista kirjastolaitosta olekaan kuin Suomessa. Aloin myös sopeutua Suomeen oppiessani kielen ja hiukan maan historiaa.” Sitä historiaa ovat valottaneet mm. Väinö Linnan ”Täällä Pohjantähden alla”, ”Tuntematon sotilas” ja Aleksis Kiven teok

 set, jotka kuvaavat paitsi ihmisten elämänpiiriä, myös suomalaista sielunmaisemaa. Niitä Nezir on pitänyt todellisina lukuelämyksinään. ”Roosevelt sanoi, että kun ihminen kuolee, on hänellä aikaa nukkua. Itse löydän aikaa lukemisen usein ilta- ja yöaikaan. Olen myös katsellut youtubesta filosofi Esa Saarisen Aalto-yliopiston luentoja lukemisen tekniikasta. Luenkin samanaikaisesti useampia kirjoja. Itselleni läheisiä ja merkittäviä ovat olleet mm. Väinö Linna, Mika Waltari, Veikko Huovinen, Daniel Katz, Sofi Oksanen ja runoilija Eino Leino.” Nytkin on Nezirin pöydällä laaja valikoima hyvin erilaista kirjallisuutta mm: Aitmatov, Mann, Camus, Spinoza ja Nietzsche. Toki on pöydällä myös Kyllikki Villa sekä vieläpä Juha Vuorisen satiirinen ”Kaksipäisen vekaran varjossa”. Lukemisen kirjo on siis kirjaimellisesti laidasta laitaan. ”Aikaa lukemiseen kyllä löytyy, jos siihen vain on halua.” Tämä harrastus havaittiin myös Nurmijärven kirjastossa. Lainan päivänä, 8. helmikuuta 2011 Nezir Oral sai kunniakirjan, jossa on uusi titteli: ”Vuoden lainaaja 2011”. Lisäksi huomionosoitukseen kuuluivat seuraavan vuoden ajan ilmaiset kirjavaraukset sekä lahjakortti kirjakauppaan. ”Kun ensin tuli soitto kirjastosta pelästyin, että lainoistani on joku myöhässä, mutta aiheena olikin tämä asia”, Nezir kertoo. Nurmijärveläistyneen Nezir Oralin elämä ei kuitenkaan pyöri yksinomaan ravintolayrityksen ja kirjaston välillä. Aktiivisena ja ulospäin suuntautuneena – ja kaikista puolueista ihmisiä tuntevana - häntä pyydettiin myös mukaan edellisiin kunnallisvaaleihin. Eri tahojen pyynnöistä hän päätyi SDP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi. Nyt hän on sivistyslautakunnan jäsen ja Lukkarin koulun johtokunnassa varajäsenenä. ”Tietoisella ihmisellä on myös vastuuta. Siinä taas tärkeää on halu osallistua asioiden kulkuun ja halu vaikuttaa yhteisiin toimintoihin. Ajatuksia pitää jakaa myös muiden ihmisten kanssa.” Tiedollinen rikkaus ja perheen elannon tuottava yritys ovat siis luoneet elämälle ja kodille Nurmijärvellä oivallisen perustan. Suurin rikkaus ja aarre on kuitenkin perhe, vaimo Leyla ja tyttäret Bahar, Nupel, Nudem ja Havin. ”Tyttärien nimet ovat muuten suomenkielellä Kevät, Uusi lehti, Uusi aika ja Kesä.” Kun elämäänsä ja Nurmijärveen tyytyväiseltä mieheltä kysymällä kysyy sitä, mitä hän toivoisi muuttuvan tai mitä tarvittaisiin ehkä lisää, löytyy lopulta vastaus: ”Seitsemän veljeksen maailmaa olisi enemmän avattava ihmisille ja yleensäkin lisätä ja ylläpitää kansan kirjallisuuden harrastamista. Kirjallisuus pitää tuoda arkeen. Se ei ole vain akateemista lukemista ja vanhojen harrastus. Kirjallisuuden on oltava kaikien ja kaikenikäisten ulottuvissa”, Nezir painottaa